Asenne ratkaisee muutoksessakin

Asenne ratkaisee muutoksessakin

Monille meistä elämä on turvallisen tuntuista rutiinia – päivät seuraavat toisiaan jokseenkin samansisältöisinä. Poikkeamat ovat pieniä ja itse valittuja, joten voit tuudittautua tunteeseen, että elämäsi on ja pysyy raiteillaan. Elämä on turvallista, ja siksi myös tietoisen ajattelusi alapuolella toimivat primitiiviset matelijanaivosi harhautuvat tulkintaan, että kaikki vähänkään merkittävät tai oman hallintasi ulkopuolella olevat muutokset uhkaavat henkeäsi. Jos pysähdyt oikein kunnolla ajattelemaan, huomaat, että mikään maailmassa ei ole pysyvää. Elämä on prosessi. Kaikki muuttuu kaiken aikaa, jotkut muutokset vain ovat hitaampia kuin toiset. Sinunkin elämässäsi on todennäköisesti tapahtunut useita muutoksia. Monet ovat olleet hartaasti toivottuja, kun taas toiset ovat jättäneet jälkeensä menetyksen tunteen. Olet selviytynyt niistä kaikista – ja epäilemättä kasvanut niiden ansiosta entistä enemmän omaksi itseksesi. Mitään pelättävää ei siis todellisuudessa ole. Miksi muutos kuitenkin jännittää, huolestuttaa, pelottaa?

”Ei muutos ole huono – kunhan vain saan päättää siitä itse”

Muutoksen aiheuttama uhatuksi tulemisen tunne johtuu usein siitä, että koemme menettävämme tilanteen hallinnan, jos muutos tapahtuu ulkopuolelta määrättynä. Joku viisas oli aivan oikeassa sanoessaan, että ihminen ei vastusta muutosta, vaan muutetuksi tulemista. Muutokseen on vaikea suhtautua valoisasti ja toiveikkaasti jos koet sen vievän sinulta jotakin, etkä kykene vielä näkemään, mitä hyvää se tuo tullessaan. Oma suhtautumisesi ja asenteesi ratkaisevat kuitenkin sekä sen, miten hyvää elämäsi on muutosta odottaessasi, että sen, miten hyvin selviydyt siitä.

Onko se totta?

Pelkojemme realistisuutta on tutkittu, ja näiden tutkimusten mukaan 92% ihmisten kantamista huolista ei koskaan toteudu. Loput kahdeksan prosenttia ovat jo tapahtuneet, ja olet selviytynyt niistä. Sinulle ei tulisi mieleenkään olla huolissasi jostakin, joka on jo tapahtunut, vaikka se olisi ollut ikävääkin. Kun tieto – tai vaikka vain mielikuva – tulossa olevasta muutoksesta tulee mieleesi, matelijanaivosi (jotka eivät osaa tehdä eroa mielikuvien ja todellisten tapahtumien välillä) virittävät kehosi suoritukseen valmistaakseen ja auttaakseen sinua selviytymään siitä. Sydämen syke tihenee, verenpaine nousee, lihakset jännittyvät, ja samalla hengissä säilymisen kannalta vähemmän kiireelliset toiminnot, kuten ruuansulatus tai kyky tehdä punnittuja päätöksiä, hidastuvat. Emme useinkaan pysähdy miettimään kehon fysiologisen reaktion tarkoituksenmukaisuutta, vaan koemme sen jännityksenä, ahdistuksena tai pelkona, ja uskomme, että tunteeseemme on olemassa hyvä syy. Olemmekin usein hyvin taitavia keksimään ”järkeviä” syitä sille, miksi olemme huolestuneita. Lähdemme helposti mukaan pelon kierteeseen, jolloin se kasvaa mielessämme jättiläismäiseksi peikoksi, joka lamaannuttaa toimintakykymme ja vie elämästämme kaiken ilon. Alatko sinä muutoksen aiheuttamaa jännitystä kokiessasi etsiä mielestäsi syitä pelkoosi? Vai osaatko suhtautua tunteeseen sellaisena kuin se on: matelijanaivojesi tuottama fysiologinen reaktio, jonka alkuperäinen hyvä tarkoitus on auttaa sinua selviytymään muutoksesta voittajana?

Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua?

Kun tunnet huolten valtaavan mielesi, kuulostele niitä ja seuraa ajatustesi ketjua tietoisena siitä, että tulevaisuus on vasta huomenna, ja että – kuten tähänkin asti – se tuo mukanaan sekä hyviä että vähemmän toivottuja tapahtumia ja olosuhteita. Jos tulossa on organisaation muutos, jonka mukana saat uuden esimiehen, uudet kollegat ja entistä haastavammat työtehtävät, saattaa mielessäsi liikuskella ajatuksia, kuten: ”uudet työkaverit eivät varmaankaan ole niin kivoja kuin nämä nykyiset, ne eivät ehkä pidä minusta, ties vaikka olisivat suorastaan ilkeitä, uusi pomo on varmasti aivan mahdoton, mitä jos paljastun tyhmäksi ja kaikki halveksivat minua, jos en opikaan uusia tehtäviä, jos en viihdykään, mitä sitten teen, entä jos tunaroin ja saan potkut, mihin sitten joudun” jne.

Ota sitten käyttöön elämänkokemuksesi ja sen kautta keräämäsi todellinen todistusaineisto. Muistele aikaisempia muutoskokemuksiasi. Miten meni? Mitä ajattelit muutosta odottaessasi? Toteutuivatko uhkakuvasi? Selviydyitkö? Mitä hyvää muutos toi tullessaan? Kuinka todennäköistä on, että pelkosi toteutuvat nyt? Näin miettiessäsi huomaat todennäköisimmin, että pelkosi on turha.

Sure menetykset, ole pomo ja lepää luottavaisena elämän virrassa

Muutos tuo todennäköisesti mukanaan myös todellista menetystä. Joudut luopumaan entisten mukavien työtovereiden seurasta ja kenties myös roolista, jossa olet viihtynyt ja kokenut itsesi varmaksi ja asiantuntevaksi. Tämä menetys aiheuttaa surua, joka sinun on hyvä tunnistaa ja tuntea. Surun läpikäyminen auttaa sinua siirtymään seuraavaan elämänvaiheeseen.

Pelkääminen on kuitenkin turhaa. Se ei hyödytä sinua millään tavoin, vaan päinvastoin vahingoittaa terveyttäsi ja syö ilon elämästäsi. Pelkoihin keskittyminen estää meitä myös kiinnittämästä huomiota kaikkeen siihen hyvään, mitä elämässämme koko ajan tapahtuu. Tärkeintä on muistaa, että muutos tuo mukanaan myös oppimisen ja kasvamisen mahdollisuuksia, uusia tuttavuuksia, uusia ilon aiheita ja elämää. Suhtaudu siis muutokseen hyväksyvän uteliaalla ja luottavaisella asenteella ja kiinnitä huomiosi kaikkeen hyvään, mitä se tuo tullessaan. Omaksu positiivinen asenne: olet pystyvä, osaava ja rakastettava, ja haluat tehdä oman osuutesi, jotta muutos on sekä sinulle että ympäristöllesi hyvä muutos. Sinä selviydyt kyllä!


Johanna Koskimies
Certified Business & Career Coach, työyhteisövalmentaja
Suomen coaching-yhdistyksen hallituksen puheenjohtaja
p. 040 – 413 2747
johanna.koskimies@neovolentia.fi